Juttu alkaa siitä kun huomasin erään kaverini takapihalla lojumassa varsinaisen kaunottaren: vuoden 1976 mallisen Fiat 127:n, joka tosin vaikutti hieman jo parhaat päivänsä eläneeltä. Auto oli osittain purettu, ja purkuosat oli heitelty ympäri auton sisätiloja. Suurin osa puuttuvista komponenteista oli kuitenkin jossain muualla kuin auton välittömässä läheisyydessä. "Siitä on meinattu tehdä peltoauto", kuului selitys, enkä enää ihmetellyt syytä autoparan kurjalle kohtalolle. Ilmeisesti peltoautoprojektista on aikoinaan luovuttu, ja auto on siirtynyt tälle omistajalle. "Laittaisin sen kuntoon jos vain aikaa olisi".

Tilanne meni kuitenkin ohi, mutta asia jäi kalvamaan mieltä. "Mitäs jos tuosta tekisi itselleen auton, kun oma takaveto-Corollakin alkaa olla jo oksidoituneessa tilassa" aloin miettiä. Ja niin kävi, että pian tuo omistamisen halua herättänyt ruostekasa oli omalla pihallani. Vaihtokauppahintana toimi yksi säädettävä tehonlähde, ja auton mukana seurasi vielä runsas valikoima osia erilaisista Fiat-malleista.

Varaosavalikoimaan kuului yksi 128-mallista peräisin oleva, 1116cc moottori vaihdelaatikoineen. "Seiskasta saattaisi tulla hiukan pirteämpi, jos laittaisi tuon OHC-koneen alkuperäisen työntötankokoneen tilalle ja kutittelisi sitä hiukan, vaikkapa 70 hevosvoimaa antavaksi", oli alkuperäinen ajatus. Suunnitelmaa tuki vielä alkuperäisen moottorin oleminen purettuna ja osa komponenteistaan ympäri maailmaa. "Tonnisatanen" sitten remontoitiin ja koottiin. Moottorin ollessa hyväkuntoinen se ei tällä erää saanut kuin uudet männänrenkaat, laakerit ja tietysti tiivistesarjan.

Vaihdelaatikon tilanne olikin sitten toinen. Sillä oli ilmeisesti ajettu pellolla, koska sisemmät vetonivelet olivat saaneet siipeensä ja neulalaakerit luovuttaneet miljoona neulaansa vaihdelaatikkoöljyn kuljetettavaksi. Seurauksena oli täydellinen tuho laatikon sisällä laakereita ja joitain yksittäisiä osia lukuunottamatta. Koska rikkinäinen vaihdelaatikko oli nelivaihteinen, kävi mielessä viisivaihteisen laatikon metsästäminen autoon.

Osia etsiessä oli samalla hyvä tehdä töitä auton korin kanssa. Kori osoittautui parempikuntoiseksi kuin alkuvaikutelmasta päättelin, ja kynnykset ja pohja saatiin kuntoon varsin kohtuullisella hitsailulla. Tätä ennen kori oli tietysti purettu kokonaan osiin (pyörät alla siirtelyn helpottamiseksi) ja hiekkapuhallettu. Pohjatöitä maalausta varten tehdessä auto alkoi vihdoin näyttää hiukan rohkaisevammalta.

Vaihdelaatikko-ongelmaan ratkaisuna minulle tarjottiin vuosimallin -82 Ritmoa purkuautoksi. Lisähoukuttimena oli 1498-kuutioinen moottori, viisivaihteinen laatikko ja paljon rakenteluun soveltuvaa pikkuosaa, muunmuassa paremmin varustellun mallin mittaristo. Pitkän miettimisen jälkeen päädyin ostamaan auton, joka olikin vielä ajokunnossa hankintahetkellä. Kori tosin oli niin mätä että sormet menivät kynnyksen läpi kun nostimme autoa kyljelleen! Ja hetkessä oli Ritmo purettu osiin.

Alkuperäisestä aikomuksesta poiketen autoon ollaan nyt asentamassa 1.5-litrainen moottori ja viisivaihteinen laatikko. Tällä autolla pitäisikin jo ehtiä pahemmassakin tilanteessa, varsinkin jos moottoria hiukan vielä piristäisi...

"Jospa sovittaisi tuon Ritmon kojetaulun autoon", oli seuraava idea. Niinpä, olihan se alkuperäinen hiukan ankea ja tuossa sentään olisi kierroslukumittarikin vakiovarusteena, niin ei tarvitsisi mitään jälkiasennusversiota asentaa kojetaulun päälle törröttämään. Tuumasta siis toimeen, ja muutaman kuukauden ahertamisen jälkeen ja 13 cm kavennuksen seurauksena lauta mahtui kuin mahtuikin auton sisään. Lämmityslaite vaati omat temppuilunsa, ja tuuletuskanavat onkin itse muotoiltu alumiinipellistä.

Laudan puoliskot on kiinnitetty niiteillä toisiinsa alumiinipeltiä apuna käyttäen.

Sitten taas moottorin kimppuun. Homma aloitettiin purkamalla 1.5-litrainen moottori osiin ja korjaamalla viisivaihteista laatikkoa vaivannut rohina. Joku oli ilmeisesti synkronirenkaita vaihtaessaan asentanut vaihdelaatikon kuorien väliin liian ohuen tiivisteen, jolloin 1-vaihteen ratas pääsi hankaamaan laatikon kuorta vasten. Vika korjattiin asentamalla uusi, oikean paksuinen tiiviste. Samalla tarkistettiin laatikon kunto.