Seiskan mölisemishalut pienenivät kun sain pakoputkiston paikalleen. Putkisto on varustettu nyt yhdellä Simonsin 2" ovaalivaimentimella ja äänet ovat nyt ehkä siinä rajoilla... toinenkin on tallin nurkassa odottelemassa mikäli ympäristön paineet muodostuvat sietämättömiksi. :-) Jouduin sitten tekemään auton takapäässä vallitsevan tilanahtauden takia sivuputken... aika näyttää sitten miten pian tuohon kyllästyn ohjaamoon kantautuvan melun takia.

Bensansyöttöongelma korjaantui osittain kun vaihdoin keskenään meno- ja paluuputket. Nyt ahtaampi on syöttöputkena. En tiedä onko tuo vieläkään ihan ok, mutta toimii kyllä kun paineet asettaa 0,15 bariin. Virityskaasuttimien kookkaat neulaventtiilit eivät juuri enempää painetta kaipaakaan.

Jarrupaineen säädin osoittautui syylliseksi nestevuotoon, ja se vaihtui uuteen. Näillä varaosahinnoilla ei ole tarvetta edes harkita vanhan korjailemista! Niin ikään sisemmän vetonivelen suojakumin vaihdoin uuteen, miksiköhän tuonnekin alunperin vanhat laitoin...

Hieman jäi vaivaamaan epätasainen tyhjäkäynti, kuulosti lähinnä kuin auto kävisi kolmella. Jarrutehostimesta löytyi ilmavuoto, joka salli ylimääräisen ilman pääsyn yhteen imukanavaan. Varaosa-autosta toinen ja tilanne oli hallinnassa.

Tyhjäkäyntiongelmaa tutkiessani tuli mittailtua puristuspaineet koneesta. Yhtä lukuunottamatta kaikissa sylintereissä noin 8bar. Syylliseksi osoittautuivat venttiilinvälykset, ja niiden säädön jälkeen auton käyntiäänikin oli todella korvia hivelevä. Hieman jäi vaivaamaan yhden venttiilin naputus koska aivan sopivan paksuista säätölevyä ei tähän hätään löytynyt. Pitänee vaihtaa myöhemmin.

Sitten olikin aika taas herättää pahennusta saman pihan äärellä asuvassa naapurustossa ja testailla autoa pihalla. Käytös oli nyt paljon parempi kuin ennen edellämainittuja parannuksia, mutta soppaa kone saa edelleen runsaasti. Voipi tietysti johtua siitä että kaasuttimet ovat 1500cc koneen säädöissä, kurkut ainakin joutunee vaihtamaan. Vaihdoin pää- ja tyhjäkäyntisuuttimet hieman pienempiin ja nyt tuntuu siirtymävaiheen piiri liiankin laihalta.

Koeajeluun käytössä oleva piha on aika lyhyt, mutta siitä huolimatta sain painemittarin nousemaan mukavasti kiihdyttäessä, ja kaasulta päästäessä kuuluu seksikäs tuuletusventtiilin aivastus. Tämä on hauskaa! :-)

Korvakuulolta seoksien sääteleminen on turhauttavaa, joten lambdamittari tuntui käytännölliseltä kapistukselta. Hankin halvan tarvike-lambdan ja hitsailin mutterin pakoputkeen asennusta varten. Samalla tarjoutui tilaisuus tehdä keskikonsolin mittaripaneeli valmiiksi. Tässä on samalla akkujännitteen ja öljynlämmön mittarit, ja tarvittavat anturit ovatkin jo asennettuina. Joskus myöhemmin tuohon tulee vielä pakokaasun lämpömittarit.

Kurja juttu on, että noita Dellorton suuttimia ei ole varastoissa ja kokeiluja varten noiden ostelu ei ole mitään halpaa puuhaa. Jos jollakulla tuollainen kokoelma on myytävänä tai korvausta vastaan lainattavissa, ottakaa yhteyttä...

Vaikka mitään lämpenemisongelmia ei ole esiintynytkään, lisäsin jäähdyttimen ympäristöön peltilevyt jotka estävät ilman kulun keulasta moottoritilaan muualta kuin jäähdyttimen tai välijäähdyttimen läpi. Pienemmät reiät tuli tilkittyä solukumilla. Samalla tuli asenneltua sivupeilit ja takavalon lasit paikoilleen. Katsastuksen edellyttämä puoli rupeaa olemaan hanskassa.