Näytä tämä sivu koko ikkunassa

Fiat 127 T
eli tarina siitä mitä tapahtuu kun suuruudenhullu rakentelija saa käsiinsä maailmaa nähneen pikkuauton raadon.


Edellinen osa

Talvella 04/05 kävi taas niin että autoon tehtävät muutostyöt aloitettiin vasta kevään tullessa. Kesästä 2005 kului siis tänäkin vuonna iso osa ruuvailemiseen kroonisen ajanpuutteen takia.

Tulosta onneksi syntyi - 127 sai viimein 5-vaihteisen laatikon, torsenilla höystettynä. Laatikon muutoksista ja kokoamisesta on juttua täällä. Laatikon sovittaminen olikin urakka sinänsä, lodju kun on noin 8cm pitempi kuin nelivaihteinen, ja tila oli muutenkin lopussa jo valmiiksi. Muihin muutoksiin lukeutui pakoputkiston ja hukkaportin päivitys (tarkemmin selostettu täällä), virranjakajan siirto nokka-akselin päähän (selostus), ja jäähdyttimen vaihto isompaan.


Kuvat 111 ja 112. Diesel Venton syyläri, ja vaihdelaatikon pääty lokasuojan alla.


Kuvat 113 ja 114. Uusi downpipe, ja uutta jakajaa varten nokan päähän tehty hahlo.

Lisäksi öljynjäähdytin piti sijoittaa syylärin eteen, ja startti vaihtaa vaihdelaatikkomuutoksen takia Regata 100S:n starttiin. Startille piti tehdä itse kiinnitykset koska 1100:n vauhtipyörä on liian pieni 1.5:lle tarkoitetun 5-v laatikon kytkinkoteloon.

Vesipumpulle tehty jatkokappale sai lähteä, ja jo aiemmin hyväksi havaittu Tempran vesipumppu asennettiin suoraan lohkon kylkeen kuten se on vakionakin. Moottorin jakopään puolista kiinnikettä muuttamalla saatiin tälle tilaa.


Kuvat 115 ja 116. Vesipumpun ja laturin asennus, ja päivitetty hukkaportin painekello.


Kuvat 117 ja 118. Starttimoottori, ja oikea vetoakseli.


Kuvat 119 ja 120. Virranjakaja ja koko moottori valmiina.

Kesän puolessavälissä saatiin auto takaisin liikenteeseen. Uusi laatikko nosti maantieajon mukavuuden aivan toiselle tasolle, ja torseninkin toimivuutta käytiin kokeilemassa Kauhajoella kiihdytyskisoja edeltävänä harjoitusiltana. Ikävä kyllä takkuilu hukkaportin säätöjen kanssa ja löysälle jääneen virranjakajan hajonnut tiiviste pilasivat mahdollisuudet saada yhtään ehjää lähtöä illan aikana, mutta kokemus oli kyllä rikastuttava, varsinkin kun sain käyttöön sliksit. Yllättävän vaikeaa voi olla liikkeelle lähtö ja suoraan ajaminen...


Kuvat 121 ja 122. Kiihdytyskuvia.

Nyt kun oli riittävästi vaihteita moottoritieajoonkin, huomattiin uudenlaisia ongelmia seosten kanssa - seokset pyrkivät menemään isommilla nopeuksilla laihalle. Tilanne vaatinee seuraavaksi ajokaudeksi ilmasuuttimien tai kurkkujen vaihtoa - on tosin ollut ruiskunkin asennus jo mielessä...

Auto on yllättävän mukava ja vakaa ajaa 120km/h vauhdissakin näin pieneksi kipoksi!

Kesän jälkeen auto pääsi talviunille, mitään isompia muutoksia ei luultavasti nyt tehdä mahdollista etujarrujen päivitystä lukuunottamatta.

Seuraava osa

Takaisin Fiat 127 t -pääsivulle