Historia kun tuppaa toistamaan itseään, niin myös alkukesä 2007 meni autotallin puolella ja se aloitettiin laittamalla toimiva auto telakalle. Muutokset koskivat tällä kertaa kabiinia - vakiomalliset jakkarat saivat lähteä ja tilalle tulivat Sparcon kuppipenkit, kuusipistevyöt ja turvakaaret. Kaaret ovat vanhasta ralli-127:sta peräisin ja penkitkin kilpakäytössä olleet, tosin pesun ja pienen paikkauksen jälkeen näyttävät oikein hyville.

Kaaret istuivat isommitta mutkitta, mitä nyt kojelautaa joutui hieman silpomaan ja se jäikin ajan puutteessa melko ruokottoman näköiseksi. Samoin sisäpuoliset ovenrivat saivat kokea kovaa kättä jotta oviputket mahtuivat olemaan. Penkeille tehtiin telineet ja apukuskin puolella penkki on kippaava jotta takapenkin marginaalinen käyttö pystyttiin säilyttämään. Kaaret on kiinni korissa ja pilareissa sekä pulteilla että hitsaamalla, ja diagonaali on irrotettava. Myöskään takapenkkiin ei tarvinnut tehdä muutoksia; kaaret menevät hattuhyllyn läpi.

Osa äänieristyksistä jäi samalla pois, varsinkin kojelaudan takaa. Ajomelu ei sanottavasti lisääntynyt, joskin moottorin ääni kuuluu nyt selvemmin ja pystyy ensimmäisen kerran jopa kuulemaan nakuttaako moottori. Ajotunnelma muuttui muutenkin huomattavasti kilpa-automaisemmaksi korin jäykistyttyä ja matalamman ajoasennon ansiosta

Konehuone jätettiin käytännössä koskemattomaksi - onhan moottori palvellut luotettavasti jo usean kesän aikana vaikka tapahtumasta toiseen yhä korkeampia ahtopaineita on käytetty.

Kesän ensimmäinen koitos oli oikeastaan GFF:n ratapäivä 2.6. Ahvenistolla, jonne auto valmistui juuri ja juuri. Aiemmin mainitut isot jarrut olivat nyt käytössä, tällä kertaa varustettuina Heikan toimittamilla Mintexin vakiopaloilla. Ajamista tuli taas opeteltua ja aika-ajosta jäi 1:45 parhaaksi kierrosajaksi, 1,2 kilon ahtopaineella. Ihan kohtuullinen tulos vaikka rikkinäinen tuuletusventtiilin kalvo teki kiusaa. Videot.

Johtuen tukevasta ajoasennosta ja turvakehikon tuomasta turvallisuuden tunteesta auton renkaiden pidon hetkellinen katoaminen ei enää aikaansaanut samanlaista säikähdystä kuin ennemmin, vaan korjausliike tulee tehtyä johdonmukaisesti ja ajo jatkuu. Ajaminen onkin näin paljon mukavampaa kuin vakiojakkaroilla huojuen.

Nopeuksien ja uskalluksen noustessa on ilmaantunut eräs kiusa, nimittäin irtoilevat downpipen pultit. Ahveniston ratapäivän jälkeen turbon ja pakoputken välinen tiiviste oli lisäksi liiskaantunut epämääräisen muotoiseksi kuristimeksi pakoputkeen. Lukituksena kokeiltiin nord-lockeja ja lopulta pulttien heftaamista hitsauksella kiinni mutta tiiviste ei tuntunut pysyvän kunnossa ja putki paikallaan millään keinoin.

Rikkinäinen tuuletusventtiili vaihtui isompaan Kiinan malliin, joka tuntuu pelaavan kivasti. Jousi vaati säätöä, jotta moottori ei rökellä vaihteen vaihdon jälkeen.

Kesän toinen GFF/LCF ratapäivä, Botniaring, järjestettiin 5.8. Rataan oltiin jo aikaisemmin heinäkuussa käyty tutustumassa kaverin kanssa. Sinällään hyvin palvelleet mutta pahoin palaneen näköiset vakiopalat vaihdettiin nyt Mintexin sporttipaloihin.

Kuten Ahvenistollakin, kelit suosivat taas ja saatiin ajaa kuivalla radalla lämpimässä säässä. Ahtopaineet kuitenkin laskivat kierros kierrokselta ja syyttävä sormi osoitti automaattisesti vähän aikaa sitten vaihdettua tuuletusventtiiliä. Noin 0,7 bar ahdoilla parhaaksi kierrosajaksi tuli 1:33,52. Videot.

Ratapäivien jälkeen tutkin syytä ahtopaineongelmaan. Ongelmaksi osoittautuikin puhki palanut ahtoputki, johon oli jossain välissä löysällä olleen hukkaportin laipan välistä päässyt kuumaa pakokaasua. Tuon putken kun vaihtoi ehjään, niin johan tuntui kone potkivan taas ihan erilailla!

Jonkinlaiseen perinteeseen on näköjään kuulunut osallistua West Coast Cupin päätöskisaan joten Kalajoelle tuli tarkoitusta varten lähdettyä. Viime kesäiseen aikaan ei tullut parannusta, mutta useita vähän yli 14 sekunnin aikoja silti ajettiin. Videot.

Myöhemmin syksyllä vielä järjestettiin Botniaringillä pienimuotoista ajoharjoittelua, kun kelit jatkuivat hyvinä. Menomatkan rengasrikosta huolimatta ilta oli hyvä. Kun autosta säädettiin auraukset hieman haritukselle niin kellokin rupesi tykkäämään, nyt tuloksena oli 1:30,00 aika. Videot.

Illan isoimpia oivalluksia oli poistaa jarrutehostin käytöstä. Jarrujen tuntuma parani heti huomattavasti ja kaarrenopeudet kasvoivat heti ihan erilaisiksi. Koskaan en enää käytä tehostinta radalla!

Alusta selvästi kaipaa vielä parannuksia; jokin antaa etupäässä periksi. Alatukivarsiin vaihdetaan uretaanipuslat ja kaikkiin iskunvaimentimiin kunnolliset yläpäät. Tuossa onkin hommaa sitten talveksi. Rengaskaupassakin lienee syytä asioida näin kiihkeän ratakesän jälkeen...