Talvi tuli ja pilasi rakentelumahdollisuuteni ulkorakennuksessa, jossa ei ole lämmitystä. Siispä siirtyminen parempiin tiloihin oli tarpeellista. Onneksi tuttavapiiristä löytyi sopiva rakentelupaikka.

Uudessa paikassa käytiin heti vesipumpun kimppuun, ja hetken sovittelun jälkeen vesipumpulle saatiin sopivat kiinnitysjalat, jotka siirtävät pumpun kauemmaksi moottorilohkosta ja mahdollistavat hihnan kierrättämisen pumpulle. Jalka toimii samalla vesiputkena. Kuvassa 12 on vesipumppu asennettuna puolivalmiin jalan päälle. Lopulliseen versioon tuli vielä laturin kiinnike pumpun alle sekä hihnan kiristinrulla, joka kierrättää hihnan moottorinkorvan alta. Rullana käytetään saman moottorin jakohihnan kiristinrullaa.

Säätämällä sekä laturin kiinnitystä että rullaa saadaan laaja kiristysvara hihnalle, joten sopivan hihnan löytäminen ei ollut vaikeaa (tähän sopi 105 cm pitkä hihna, en tiedä mistä autosta on peräisin).

Samaan aikaan myös auton takapäässä alkoi tapahtua. Akkutelinettä alettiin hahmotella, ja hetken rakentelun seurauksena syntyi viihtyisä soppi jossa akun ja bensapumpun kelpaa asustaa (kuva 13a.)

Auton peräpään puolella olevassa kapeammassa osastossa on bensapumppu, joka saadaan näin tankin polttoainepinnan alapuolelle. Kuvassa 13b on sama hökötys kuvattuna auton alle jääneen perspektiivistä. Kuvassa näkyy myös uudenkarhea bensatankki, johon pitää vielä tehdä letkulähdöt pohjan läpi. Koska akku on melko korkea (valitsin kotelon standardikokoiseksi koska sinne saa halvalla akkuja), sen yläosa jää noin 40 mm takakontin pohjan yläpuolelle. Tämän vuoksi konttia hieman sisustettiin uudelleen, ja samalla saatiin johdot ja letkut piiloon. Nämä muutokset eivät näy kuvissa.

Sähköpuolta ruvettiin laittamaan kuntoon, ja sen seurauksena dokumentissa aiemmin esiintynyt kytkentäkaavio koki joitain muutoksia ja täydennyksiä. Kuitenkin sähkölaitteet lähtivät toimimaan hämmästyttävänkin hyvin, vain joitain vilkun johtoja ym. oli ristissä. Edellä olevaa kytkentäkaaviota on päivitetty (ja varmaan päivitetään vielä moneen kertaan myöhemminkin).

Järjestelmää täydennettiin mm. pääkytkimellä, joka näkyy kuvassa 14. Se siis sijaitsee auton takakontissa lokasuojan päällä ja siitä vedetään vaijeri auton kojetaulun alla olevaan nuppiin, josta sitten voi riuhtaista jos jotain kummallista tapahtuu.

Lämmityslaitteen nupeille ei jäänyt enää kojetauluun tilaa kavennuksen vuoksi, ja oli turvauduttava toisenlaiseen ratkaisuun. Kuvassa 8b näkyvää, kavennuksen myötä käyttökelvottomaksi pienentynyttä autoradion asennusaukkoa päätettiin käyttää hyväksi, ja idean seurauksena syntyi näppärä, painonapeilla ohjattava lämmittimen käyttöliittymä. Lämpötilan säätöön käytettävää venttiiliä ja ilmaläppää sekä puhallusta ohjaavaa ilmaläppää käyttävät servomoottorit, joten myöhemmin järjestelmään on mahdollista lisätä alkeellinen termostaattiohjaus. Tässä on järjestelmän lohkokaavio. Julkaisen ohjausyksikönkin dokumentoinnin kun saan järjestelmän valmiiksi. Myönnetään, että tähän tilaongelmaan olisi ollut yksinkertaisempiakin ratkaisutapoja ja tein tämän harrastusmielessä...

Imu- ja pakosarjat tehtiin mustasta putkesta jonka sisähalkaisija on 35 mm ja seinämän paksuus 1.5 mm (okei, tehdään sitten pakosarja paksummasta jos palaa puhki). Kuvassa 15 on putkistot paikallaan konetilassa, ja tilanahtauden vuoksi sarjojen kiinnitystapeista joutui ottamaan puolisen senttiä pois jotta ahdin-pakosarjapaketti saadaan asennettua moottorin ollessa paikallaan. Kiinnitysmutterit on niin ahtaalla että niitä ei saa auki kuin Bahcon lenkkiavaimella. ;-)

Imusarjan kanavista yritettiin tehdä keskenään mahdollisimman samanlaisia ja kaasarien 40 mm lähdöt sovitettiin 35 mm putkiin siten että tehtiin laippojen rei'istä kartiokkaat. Lisäksi putkien alkupäitä levennettiin.

Nämä kanavat sopivat toisesta päästään hyvin kannen kanaviin. Tärinän sietoisuuden kasvattamiseksi imusarjoihin tehtiin tuet (eivät kuvassa) jotka ottavat nokka-akselipukin pultteihin kiinni. Moottorin tärinä repii nimittäin poikki aika vahvankin putkihäkkyrän.

Kuvassa 16 on sama näkymä toiselta puolelta, tällä kertaa myös kaasarit asennettuina. Kuvassa näkyy hyvin moottoritilan alaosassa majaileva turbo. Jonkinlainen suojapelti on tarpeen turbon ympärillä jotta kuvassa alhaalla näkyvä hammastanko ja laturi eivät kärventyisi.

Auton sisustusta alettiin myös kasaamaan. Ensimmäisenä oli vuorossa Ritmosta otetun lattiamaton sovittaminen seiskaan, ja se tietysti sopi kuin hanska jalkaan. Pienellä työllä se saatiin kuitenkin paikalleen. Kuvassa 17a on kuva matosta, ja kuvassa 17b on päävirtakaapelien suojapelti apukuskin jalkatilassa, ja näkyypä siinä vilaus bensan 10mm syöttöputkesta (kuparinvärinen), ja mittareille menevät letkut. Koko kojetaulun sisus vuorattiin pehmusteella, jotta konetilasta kantautuva hevosvoimien hirnunta ei huumaa korvia.

Takakontin puolella askarreltiin karvamaton parissa, ja seurauksena saatiin pinnoitus tavaratilalle (kuvassa 18 näkyy vielä pesemättömänä). Matto oli Ritmosta kuten myös lokasuojien päälle asennetut muovit jotka taipuivat uusiin muotoihinsa näppärästi kuumailmapuhaltimen avulla.

Ratin pylvään ympärillä parveileva johtohässäkkä saatiin sopivasti piiloon heittämällä seiskan alkuperäinen muovisuojus siihen päälle (kumma kyllä ruuvinreiätkin olivat samoissa paikoissa kuin Ritmon viiksiasetelmassa). Kojetaulun alle muotoiltiin suojamuovit mustasta pleksistä joka myös oli mukavasti kuumailmapuhaltimella muotoiltavissa. Kuvassa 19 on ohjauspylväs. Huomaa myös hienot, race-henkeä huokuvat ahto- ja öljynpainemittarit.