Bensatankki sai kokea hienoista modifiointia. Facetin korkeapainepumppu ei ole imevä, joten uusien ulosottojen tekeminen tankin pohjaan tuli tarvittavaksi. Kuvassa 20 näkyy bensatankkiin hitsatut kaksi 8mm polttoaineputkea (hirvittävä homma saada nuo tiiviiksi). Putkien tankin puoleisessa päissä on messinkiverkot, joihin kilpistyy bensasuodattimen putkea suurempien kokkareiden matka.

Etupäähän tehtiin moottorin alakiinnike vihdoin valmiiksi asti ja moottorin öljypohjaan turbon paluuöljylle putki. Näkyvät kuvassa 21a, jälkimmäinen tosin niin kehnosti että katsoin tarpeelliseksi piirtää nuolen putken kohdalle. Kuvassa on myös kallistuksenvaimentimen kiinnikkeet.

Kuvassa 21b on vetoakselit, jotka seuraavaksi pääsevät autoon. Koska ulommat nivelet olivat varsin hyvät, puhdistin vain ne ja laitoin uudet rasvat (on muuten hassunhauskaa hommaa tunkea niitä kuulia takaisin niveleen). Kuvassa näkyy myös lyhyemmässä akselissa jatkokohta, mistä akseli on hitsattu. Eihän tähän autoon vakioakselit enää sovi...

Kuva 22a antaa aika hyvän vaikutelman roippeiden asettelusta konetilaan. Maisema näyttää tältä jos menee istumaan apukuskin puolen lokasuojan alle. Taaimmaisena näkyy vaihdelaatikko ja vauhtipyörä, sen edessä kone ilman öljypohjaa öljypumppuineen. Lohkon vieressä on turbo ja etummaisena laturi. Hammastanko pääsi myös kuvaan. Moottorin ja vaihteiston alla pitkittäin oleva alakiinnike ei ole paikallaan, se tulisi vauhtipyörän eteen.

Toisen puolen näkymä taas on kuvassa 22b vetoakseli paikalleen asennettuna. Huomaa miten lähelle tasauspyörästön kotelo tulee peltiä. Moottori ja vaihdelaatikko on professionaaliin tyyliin tuettu puupölkyllä alakiinnikkeen edelleen odotellessa massauksen kuivumista. Toisaalta eipä paketti mahtuisi putoamaan konetilasta, vaan kiilautuisi korin rakenteisiin kiinni.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa suurella vaivalla hankitun öljynsuodatinsysteemin asentaminen. Ongelmia tuotti lähinnä motin kylkeen tuleva ulosottokappale, jota ei tahtonut saada mistään matalana kulmamallina. Kuten edellä oli selostettu, alkuperäinen öljynsuodattimen paikka sijaitsee auton kulkusuunnassa moottorin etupuolella. Tilanahtaus koneen ja runkopalkin välissä näkyy hyvin kuvassa 22a.

Virranjakaja sai seurakseen öljynsuodattimen jalkoineen, joka sopikin ahtaasti jakajan ja jäähdyttimen väliin. Suodatinpanos on 2l DOHC Sierrasta. Kuvassa 23 on öljynsuodatinhäkkyrä.

Jäähdytin sai osakseen lieviä modifikaatioita koska alavesiletkun kiinnike sijaitsi väärässä päässä, ja letkun kierrättäminen startin luota olisi tuottanut vaikeuksia. Alkuperäinen letkulähtö tukittiin ja tilalle ruuvattiin ja juotettiin uusi, rikkinäisestä syyläristä nyysitty (kuva 24).

Seuraavaksi kaasuvivuston olemattomuuden kimppuun. Pienoisella askartelulla ja uusio-osien käytöllä saatiin aikaiseksi kuvassa 25 näkyvä vivusto, jolle liike välitetään polkimelta kierretangon välityksellä. Kaasuvaijerin katkeamista ei siis tarvitse tässä autossa pelätä.

Kaasuttimet saivat seurakseen painekotelon (kuva 26), jonka sivuun tehtiin letkulähdöt mittarille, hukkaportille ja bensanpaineen säätimelle. Toisessa sivussa olevaan aukkoon taas ilmestyi omatekoinen läppämallinen ylipaineventtiili.

Seuraava suurempi projekti olikin sitten ovien kiinnittäminen ja kokoaminen paraatikuntoon. Oviin asennettiin Ritmosta peräisin olevat, alkuperäisiä elegantimmat vivut ovien sisäpuolelta avaamisen mahdollistamiseksi (kuva 27a). Suunniteltujen kaiutinkoteloiden sijoittelun (oven etuosa, yläreuna, kajareista lisää sitten myöhemmin omassa jutussaan) takia alkuperäinen ikkunaveivin paikka jäi peittoon joten päätettiin hankkiutua kokonaan eroon moisesta virityksestä. Sähkölasit syntyivät tuulilasin pyyhkijän moottorista ja pätkästä ketjua rattaineen. Moottorien syöttö on virtarajoitettu, sillä noissa tosiaan olisi voimaa katkaista ikkunan väliin jääneet sormet. Kuvassa 27b on rataszydeemi kuvattuna. Sähkölasit sopivat veivejä mukavammin leppoisaan cruisailuun, kun on tarvetta saada luu ulos. :-)

Alusta oli viimeinen suuremmista puuttuvista osista. Nytpä sekään ei puutu enää. Itse asiassa alustan palikat tilattiin jo melko aikaisin keväällä, jotta ne saapuisivat sopivasti. Suomesta ei (eikä varmaan muualtakaan) Seiskaan tarkoitettuja sporttisemman luokan iskareita enää saa, joten alusta jätettiin erään eteläsuomalaisen firman huoleksi. Seurauksena saatiin Seiskaa varten modifioidut Spax:n säädettävät matalapainekaasut säädettävin joustintuin. Nämä olisi tarkoitus seuraavaksi pultata auton alle (kuva 28).