Syksy on jo kääntymässä talveksi ja yhä vain vietän aikaani täällä auton alla ja konetilassa. Syynä voisi pitää muita kiireitä ja osittain syksyn mukanaan tuomaa laiskuutta. No, kuitenkin nyt rakentelu on taas saanut uutta tuulta siipiensä alle.

Hankin tuuletusventtiilin turbolle sekä painekatkaisijan. Jälkimmäinen on 1.4 barin kiinteä malli, ja se katkaisee sytytyksen jos jotain erikoista tapahtuu (esimerkiksi omatekoinen hukkaporttikyhäelmäni päättää antaa periksi :-). Nämä hankitut komponentit on näytetty kuvassa 36.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa savotta kuparisten tiivisteiden parissa. Vaikka materiaali oli hehkutettua kuparilevyä, oli silti uskomattoman työlästä vinguttaa reiät levyyn. Jos nämä kokokupariset tiivisteet antavat niin hyviä tuloksia että päätän sellaisia joskus myöheminkin käyttää, taidan hankkia dxf-tiedoston ja teettää nämä vesiplasmalla 250 markan kappalehintaan...

Hukkaportti tuli kasattua valmiiksi ja istutettua pakosarjaan turbon kaveriksi (kuva 38). Aika ihmeellisen näköinen viritys kaiken kaikkiaan, mutta näyttää aikakin aukeavan kun painekelloon laittaa painetta polkupyöränpumpulla. Tätä metodia käyttäen avautumispaineeksi 0.5 bar, jota aiotaan käyttää tämän 1100:n kanssa näin aluksi. Hyvä puoli hukkaportissani hinnan ja kapean designin lisäksi on ainakin helppo säädettävyys.

Imusarja sai pinnalleen kerroksen Thermo-tecciä jotta se ei turhaan lämpenisi kulkiessaan parissa kohdin muutaman millimetrin päässä pakosarjasta. Jaa miksikö en laittanut tätä pakosarjaan? Kuulemma tavallinen, räkäraudasta valmistettu putkisto ei kestä tällaista paahtamista mikäli ei saa luovuttaa lämpöään ulkoilmaan. Ajatus kyllä kävi mielessä.

Kuvassa 40 näkyy tilanne, jolloin edellämainitut vermeet on onnistuneesti (?) sullottu konetilaan ja kansi on paikoillaan. Kuparitiivisteet hehkutettiin vielä (aivan uskomatonta miten veteläksi ne menevät) ja asennettiin silikonipohjaisten tiivisteliimojen - 350 asteen lämmönkesto - kanssa paikoilleen. Kannentiivisteestä tyydyin käsittelemään liimalla vain vesi- ja öljykanavia ympäröivät osuudet, koska sylinterien läheisyydessä lämpötila saattaa nousta korkeammaksikin.

Asennusvaiheessa olisi taas tarvittu gynekologia avuksi, sillä hukkaportti oli vienyt pakosarjan alta sen vähäisenkin tilan mitä olisi tarvittu sarjojen pulttien kiristämisessä. Jotenkin homma kuitenkin onnistui mutta kädet sai kyllä laastaroida kauttaaltaan operaation jälkeen. Vesipumpun putken kävi vielä käsiänikin köpelömmin, sille jouduttiin antamaan hiukan vasaraa jotta hukkaportti sopii hengittämään. Oikeaoppiseen race-henkeen kuuluvasti se puhaltaa suoraan konetilaan alaspäin.

Noiden liitosten tiiveys on sitten kysymysmerkki, mutta senhän näkee kun auton pöräyttää käyntiin. Suusta purkautuvien kirosanojen määrä aikayksikköä kohden on silloin kääntäen verrannollinen tiiveyteen. :-)

Seuraavaksi oli vuorossa kaasuttimien, vesi- ja öljyletkujen asennus. Näiden suoraan paikalleen ruuvattavien osien asennuksessa ei kauaa nokka tuhise. Harmi vain että tällaisten osien lukumäärä on perin vähäinen tässä autossa, minkä vuoksi rakennusaikakin on ruvennut muistuttamaan Iisakin kirkon kanssa käytettyä. Kyllähän niitä muuten olisi käytetty, jos:

Mikään edellä mainituista ehdoista ei näytä toteutuvan. :-) Kuvassa 41a on kuitenkin konetila jo hieman valmiimman näköisenä. Vielä pitäisi jostain hankkia asbestilevyä (tai mitä se nyt sitten nykyään on) suojaamaan kaasareita pakosarjasta nousevalta lämmöltä.

Seuraavaksi rakennettiin pakoputkisto autoon. Kuvassa 41b on ensimmäisellä koeajolla käytettävä pakoputkisto kokonaisuudessaan. :-) Putki sisältää kyhäelmän jolla turboa tuetaan öljypohjan pultteihin, muuten pakosarja katkeaa vuorenvarmasti ajan kuluessa, koska sarjaan pultattujen vermeiden paino on aika merkittävä. Toivottavasti liikaa lämpöä ei johdu rautoja pitkin korventamaan öljypohjan tiivistettä.

Koska ahdin on hyvin ahtaalla konetilassa, se päätettiin varustaa kuvien 41b ja 42 mukaisilla suojuksilla. Ensimmäisessä kuvassa on turbon pakopesän ympärille tuleva lämpökilpi joka vähentää lämpösäteilyä ja jälkimmäisessä 4mm alumiinilevyä jolla suojataan laturia ja konetilan tulipeltiä. Kuvan 41b pakoputkenpätkä sai osittain Thermo-Tec-päällysteen, koska se kulkee parissa kohtaa hiukan liian läheltä muita osia. Eniten päänsärkyä tässä suhteessa aiheuttaa vetoakseli.