Aiemmin tekstissä useasti mainittujen letkujen ja putkien ja pikkuosien kiinnittelyn jälkeen auto alkoi olla pikkuhiljaa valmiina ensikäynnistystä varten. Moottoritila tässä vaiheessa näkyy kuvissa 46a ja 46b.

Sitten vain vedet ja öljyt koneeseen. Koska mitään lammikoita ei lattialle sen seurauksena ilmestynyt, päättelin kaiken olevan osapuilleen kunnossa. Haluttomana sahaamaan kuivaa moottoria käyntiin päätin pyörittää ensin öljypumppua porakoneella saadakseni rasvat kiertoon. Samallahan näkyisivät mahdolliset vuodotkin. Irrotin nokkahihnan ja laitoin jonkin vanhan hihnanrievun kiertämään moottorin apuakselin ympäri. Tämä pyörittää virranjakajaa, öljypumppua ja joskus muinoin pyöritti myös bensapumppua. Porakoneeseen enää hammashihnapyörä kiinni ja menoksi.

Jätin ensimmäisillä yrityksillä tarkoituksella moottorista turbolle öljyä siirtävän letkun irti ajaakseni kaiken maailman roskat kanavista liikkeelle. Tämä onkin tarpeellista, koska adapteri moottorin kyljessä olevan öljynpaineanturin lähdön, painemittarin ja turbon välille tehtiin itse, eikä se välttämättä ole ihan puhdas hitsausjätteistä ja muusta roskasta.

Öljypumpun tuotto osoittautui järkyttävän suureksi, ainakin luuloihini verrattuna. Porakoneen kiljaistessa ensimmäisen kerran öljylähdön alle asettamani purnukka täyttyi hetkessä ja öljyä oli sitten runsaasti tallin lattiallakin. Kiinnitettyäni turbon öljyletkut oli vuoro tarkistaa öljynpaineet ja öljyn virtaus turbon läpi. Paineet tuntuvat olevan siinä 3 barin hujakoilla melko pienilläkin kierroksilla joten otaksun tämän olevan myös öljykanavissa tyhjäkäynnillä vaikuttava paine. Sen sijaan turbon öljyvirran vähyys ihmetyttää. Ahdin on uusi, enkä ole pudotellut sinne mitään ryönää kokoonpanon yhteydessä joten kai tuo sitten on uskottava. Pitänee tarkistaa tuo vielä myöhemmin. Sitten vain turbon paluuöljyputki kiinni öljypohjaan aiemmin hitsattuun putkenpätkään.

Koska öljyjärjestelmä näkyy pelaavan moitteetta, ennen käynnistystä on vuorossa enää bensanpaineiden säätö. Kaverin avustaessa kaadoimme vähän toistakymmentä litraa tuota elämän ylihinnoiteltua eliksiiriä tankkiin.... hetkinen, mitäs täällä noin bensa haisee... hemmetti, tankkihan vuotaa! Nopeasti suojakuoret tankin alla sijaitsevien bensansuodattimien ja letkujen edestä pois ja katsomaan. Eipä olisi pitänyt taaskaan käyttää sitä mustaa, lankakudospintaista letkua! Letku näytti olevan halki jo valmiiksi. Onneksi oli sormia riittävästi paikalla tukkimaan kaikki letkulähdöt pikaisen letkuvaihdon ajaksi, eikä loppujen lopuksi konfliktin aikana valunut hukkaan kuin desin verran hukkaan kallista nestettä. Ja onneksi sentään vika ei ollut itse bensatankissa.

Jälkien siivoamisen jälkeen sitten vain bensapumpun sulake paikoilleen ja bensapumpun kuultiin rääkäisevän elämänsä ensimmäistä kertaa. Rääkyvän nimenomaan, sillä ääni oli yllättävän kova! Ohjaamoon kuulee sen hyvin, pitää varmaan vähän vaimennella myöhemmin sen asennusympäristöä. Lisää bensavuotoja ei onneksi löytynyt, ja soppa näkyy ainakin läpinäkyvien muovisten bensansuodattimien kuorien läpi tarkasteltuna kiertävän aikamoista vauhtia. Tuottoahan tuossa pumpussa on enemmän kuin tarpeeksi, ehkä voinkin myöhemmin kytkeä pumpun käyttösähköt sarjavastuksen kautta, jolloin pumpun melu pienenee ja käyttöikä kasvaa...

Irrallisella mittarilla bensanpaineet säädettiin joskus jostain kuulemaani arvoon 0.5 bar, ja bensaletku kiinnitettiin kaasareihin. Eivät ainakaan näytä tulvivan yli, eikä taaskaan mikään näytä vuotavan.

Virranjakaja asennettiin paikalleen, ja yleismittaria käyttäen aseteltiin kärkien avautumiskohta noin 5 asteen päähän yläkuolokohdasta. Nokka-akselin hihnapyörän merkintöjen avulla ja sytytysjärjestyksen tietäen tulpanjohdot laitettiin paikoilleen.

Sähköt näyttävät toimivan jotenkin ihmeellisesti. Virrat päälle kytkiessä öljynpaine- ja latausvalot eivät syty. Ongelman aiheuttajaksi osoittautui moottorin rungoitusjohdon puuttuminen. Nopeasti syntyi pätkästä sormen vahvuista johtoa ja kahdesta kaapelikengästä asiallisen näköinen johdonpätkä joka pultattiin paikalleen auton rungon ja moottorin väliin. Nyt sähköt näyttävät toimivan.

Sitten oli vuorossa se jännittävin osa projektista, eli hyttiin kapuaminen ratin taakse ja avaimesta kääntäminen. Pari pumppausta kaasusta ja vapisevin sormin kääntö avaimesta. Ja sehän käynnistyi! Itse asiassa ennen kuin starttimoottori oli ennättänyt edes puolta kierrosta pyöräyttää moottoria. Karmean savun ja röpellyksen saattelemana sain auton peruutettua pois tallista. Nämä olivat sen ensimmäiset metrit oman voimanlähteensä avittamana.

Myöhemmin starttimoottorista tuntui häviävän tehot, se pyöritti moottoria yhä laiskemmin, ikään kuin akku olisi tyhjenemässä. Mittariston valot kuitenkin jaksoivat hyvin loistaa joten vika lienee itse starttimoottorissa. Startti on hyvin ikävässä paikassa, kuten tarkkasilmäiset ovat saattaneet tarinan kuvista jo huomatakin, mutta vaihtuu kyllä kun irrottaa öljyletkuja, jäähdyttimen tuulettimen ja nostaa moottori-vaihteistopakettia jakopään puoleisesta päästä tunkilla. Onneksi varastosta löytyy runsaasti Fiatin startteja, joten projektin jo ennestään paisunutta budjettia ei sen osalta enää tarvinnut ruveta lihottamaan. Startin vaihdon jälkeen moottori pyöri taas pirteästi. Ei vanhassakaan moottorissa loppujen lopuksi mitään vikaa ollut, se ei vain pitänyt siitä aikaisemmin mainitusta öljyryöpystä, jonka se sai osakseen öljynpaineita kokeiltaessa. Korjaantunee puhdistuksella ja hiilien vaihdolla.

Moottori tuntui olevan hyvin rikkaalla seoksella mustasta savunmuodostuksesta päätellen. Tilanne yhä vain paheni mikäli yritti lähteä liikkeelle hieman rivakammin, niin että kone alkaa keräämään ahtoja. Hetken aikaa asiaa pähkäiltyäni mietin että ehkä bensanpaineet on liian suurella. Näin asian vahvistin eräs kaverikin. Luultavasti paineensäädinkään ei toimi oikein näin isolla asetuksella. Hankin kiinteästi bensalinjaan asennettavaksi painemittarin, ja säädin paineet vajaaseen 0.3bariin.

Tämän jälkeen moottori alkoi käymään kohtuullisen nätisti. Luultavasti enää ei tarvitse kuin laittaa kaasareista säädöt kohdalleen ja säätää myös sytytys. Tuolla tavallisella virranjakajalla ei mitään ajoja vielä laitetakaan pystyyn, sillä turbomoottori vaatii ahtopaineen kohotessa huomattavan sytytyksen myöhästyksen sen hyötysuhteen ja sylinterin täytösasteen voimakkaasti noustessa. Moottori saattaa nakuttaa ja vaurioitua ilman tätä.

En siltikään malttanut olla ajelematta - myöhästetyllä sytytyksellä - lähistöllä sijaitsevalla suljetulla, asfaltoidulla pihalla, jossa sai aika tuntuvankin vauhdin aikaan. Niin pitkä ei piha ollut että kunnolla olisi päässyt ahdoilla ajelemaan, mutta kauniisti ahdin viheltää ja kerää painettakin kiihdyteltäessä. Edessä tällä hetkellä olevista 135R13 Dunlopeista häviää pinta vauhdilla, ja pihalle on ilmestynyt runsaasti myös mustia raitoja. On se kivaa kun isoa miestä oikein lapsettaa! :-)

Pakosarja on alkanut saada jo hieman sinistynyttä väriä ja putkeen kierretyt Thermo-Tecit antavat ensimmäisillä kerroilla lämmetessään aika muhkeat käryt. Seuraavaksi olisi vuorossa laturin ynnä muiden lähellä turboa sijaitsevien rojujen irrotus tarkistusta varten. Näin varmistutaan siitä että moottoritilassa olevat lämpökilvet ovat riittävät eikä mikään paikka pääse sulamaan. Samalla voisi porailla reiän pakoputken alkuun lambda-anturia varten seossuhteen mittausta ajatellen.

Seuraava suuri askel onkin auton katsastus. Tätä varten pitäisi auton sisustaa vielä laittaa kuntoon, asentaa turvavyöt valmiiksi asti, tehdä pakoputki sekä käydä tehomittauksessa.