Näytä tämä sivu koko ikkunassa

Fiat 127 T
eli tarina siitä mitä tapahtuu kun suuruudenhullu rakentelija saa käsiinsä maailmaa nähneen pikkuauton raadon.


Edellinen osa

Aloitan tämän tarinani yhdeksännen osan pyytämällä anteeksi sitä, että en ole saanut aikaiseksi päivittää sivuja... oikein säikähdin katsoessani miten nopeasti aika kuluu ja vuosi on taas mennyt. Toisaalta, johtuen tarinan pääsivulla mainitsemistani esteistä, ei ole ollut oikein aikaakaan viime aikoina rakennella.

Nyt tilanne on onneksi toinen. Itse asiassa paljonkin on tapahtunut sitten viime päivitysten, ja on taasen aika kirjoitella ja jatkaa paatostani.

Uskomaton syyhy kynsissä kävin ensin autoa vaivanneen bensansyöttöongelman kimppuun. Auto siis tuntui 'tukehtuvan' joka kerta kun kiihdytti sen verran että ahtopaineet nousivat. Tutkin ensin paineensäätimen toimintaa polkupyörän pumpusta ja venttiilistä sekä painemittarista valmistamallani erikoistyökalulla. Paineensäätimen tulisi pitää polttoaineen paine aina asetuksensa verran ahtopaineen yläpuolella, joten sen moitteeton toiminta oli helppo todeta.


Kuva 47. Omatekoinen 'ahtopainesimulaattori'.

Huomiota herätti seikka, että bensanpaine putosi heti puoleen kun pumpun sammutti. Koska pumpun lähdössä on takaiskuventtiili eikä kulutusta ole, paineen pitäisi jäädä säätimellä säädettyyn arvoon vaikka pumpulta katkaistaisiin sähköt. Kokeilin laittaa pumpun sähkösyöttöön 1 Ohm vastuksen jolloin pumpun pyöriminen hidastuu. Ja katso, tämähän vaikuttaa bensanpaineeseen! Diagnoosi: bensan paluuputkisto on liian ahdas. Tämä selittää myös sen, että painetta ei saa säätimestä riittävän alas. Kokeilin vielä ajaa autolla sarjavastus kytkettynä, ja kakomista ei enää esiintynyt. Seuraava operaatio onkin sitten korvata paluuputkisto suurempihalkaisijaisella putkella.

Virranjakajasta mainitsinkin jo aiemmin, eli että tällä hetkellä autossa majaileva vakio 128:n jakaja on kelvoton turbokäyttöä ajatellen. Valmistin sopivan jakajan alipainesäätimellisestä jakajasta, ja tarvittavat muutostyöt on kerrottu tässä.

Turbomoottori on kovin orpo ilman välijäähdytintä. Se nostaa saatavaa moottoritehoa, pienentää nakutusvaaraa ja muuta mukavaa. Sain kaupiteltua itselleni jostain turbodiesel-fordista puretun coolerin, ja rupesin asettelemaan sitä auton keulalle. Pienen työstämisen jälkeen se istui - jos nyt ei niin kauhean kauniisti mutta kuitenkin - paikalleen. Haittana tämänkaltaisessa asennuksessa, mitä muuallakin usein näkee, on se että sama ilma joutuu virtaamaan sekä ahtoilman että moottoriveden jäähdyttimien läpi eikä jäähdytysteho ole silloin paras mahdollinen. Välijäähdytin ei kuitenkaan peitä kuin pienen osan moottorin jäähdyttimestä. Aiemmin tarinassa kuvattua öljynsuodattimen asennusta jouduttiin kuitenkin hieman muuttamaan.


Kuva 48. Välijäähdytin.

Jarrujärjestelmässä oli jokin pieni vuoto päätellen siitä, miten paljon nestettä on hävinnyt säiliöstä auton seisonnan aikana. Täytynee vielä ennen penkitystä hiipiä pohjan alle katsomaan mikä mättää, vaikka sitten pakoputken rakentamisen yhteydessä. Autossa on putkiston puuttuessa yhä juhlavat sävelet.


Kuva 49. Katulaillinen pakoputkisto ;-)

Seuraava osa

Takaisin Fiat 127 t -pääsivulle