Johdantoa

Aika kauan olen kaivannut itselleni takavetoista talviautoa - ehkä olen lapsellinen luonne kun tykkään käydä välillä leikkimässä jääradalla ja kerhon jääratapäivillä. Etuvedolla toki pystyy etenemään liukkaallakin yhtä nopeasti mutta takavedolla se on monin verroin hauskempaa.

Hankin jutun yksilön Helsingistä, jossa se oli ollut eräällä harrastajalla ja jäänyt sitten joksikin aikaa seisomaan. Auto on ollut ikänsä samassa perheessä. Autoa oli rakenneltu aiemminkin. Kori on maalattu grafiitin harmaaksi, peilit vaihdettu ja muuta pientä. Onneksi auto on rakennettu varsin hyvällä maulla. Kone on rempattu jossain vaiheessa ja se näytti omaavan ainakin viritysnokat, tuplakaasuttimet ja peltipakosarjan. Pakoputkisto oli rakennettu vastaamaan moottorin asettamia vaatimuksia.

Teknistä tietoa

Tarinan auto on vuoden '82 mallinen Fiat 131, alkuperäinen 2-litraisella moottorilla varustettu 2000TC. Neliovisuuden vuoksi nämä ovat ehkä turhankin aliarvostettuja kaksioviseen vastaavaan malliin (Racing), mutta minulle neliovisuus on oikeastaan etu.

Auton kunto saapuessaan

Pohjaa on paikkailtu aika paljon, kori kuitenkin ihan ryhdikäs ja pintapellit hyvässä kunnossa. Kynnykset on vaihdettu ja ilmeisesti muutakin peltiosaa. Monin paikoin auto oli koriltaan kuin uusi, mikä on ihme koska Mirafioritkin valmistettiin siitä itsestään ruostuvasta pellistä ja auto on vieläpä ollut Etelä-Suomessa jossa tiesuolan kylvämisessä ei paljon älyä käytetä. Auto on ollut ympärivuotisessa käytössä mutta ilmeisesti ruostesuojattu ja öljytty säännöllisesti koska kori noinkin hyvässä kunnossa ollakseen 22 vuotta vanha suomiauto.

Korityöt

Kunnostaan huolimatta kori kaipasi hieman vaivannäköä, sillä alkavia ruostepaikkoja oli muutama. Kuljettajan puolella oli päässyt märkiä lehtiä kynnyskotelon sisälle joten päätin leikata vanhoja paikkauksia ja ruostunutta peltiä pois ja laittaa uutta tilalle. Myös kallistuksen vaimentimen kiinnitys sekä ajovalojen alla olevat peltiosat olivat päässeet rapistumaan. Pintapelleissä oli huomauttamista lähinnä vain kuljettajan ovessa ja takalokasuojan päällä, jossa antenni on ollut kiinni. Lisäksi oli muutamia pienempiä pintaruostepaikkoja jotka hoituvat ruosteen poistolla ja uudelleen suojauksella.

Hitsauksen jälkeen oli vuorossa pintapeltien osalta ruostekohtien hiekkapuhallus ja maalaus pohjatöineen. Useat pisteosat, muunmuassa puskurit ja maski, vaativat myös restaurointia.

Kuten odotettua, metallihohtopinnan paikkamaalaus onnistui huonosti. Koko auton ylimaalaus on siis luvassa jossain vaiheessa.

Jarrut

Mirafiorin pikkuruiset etujarrulevyt ovat tunnetut heikkotehoisuudestaan. Koska nykyiset Bendixin satulat olivat jumissa ja levytkin kuluneet ohuiksi, tarjoutui hyvä tilaisuus päivittää jarrut Girlingin 257-millisiin Regatan jarruihin. Näiden hyviin ominaisuuksiin kuuluu paremman jarrutustehon lisäksi se, että nämä eivät helpolla jumitu. Satulat ja kiinnitysraudat puhdistettiin ruosteesta sitruunahappoliuoksessa - käsittelyn jälkeen satula oli kokonaan puhdas ruosteesta eli raudanharmaa kuten alla viimeisessä kuvassa jo osittain näkyy.

Jarrut asennettiin paikoilleen. Girlingin satulassa on M10x1 kierre jarruletkuille alkuperäiseen tuumakierteiseen verrattuna, sopiva banjopultti löytyi Regatan takajarrusylinteristä.

Sähkötyöt

Autossa oli varsin vähän laittamista tällä saralla. Jopa keskuslukko ja sähkölasit toimivat varsin mallikkaasti. Kuljettajan ovesta oli kuitenkin viety lukkomoottori joten se asennettiin, ja uusittiin joitain rispaantuneen näköisiä johtoja. Keskikonsoliin rakennettu mittaripaneeli meni uusiksi, ja öljynpainemittari korvattiin mekaanisella. Mittarille järjestettiin valaistus neljällä ledillä. Apukuskin puolen lukkopesä löytyi murretun näköisenä oven sisältä...

Konehuone

Konetila oli jätetty auton ylimaalauksen yhteydessä maalaamatta, eli se oli vielä auton alkuperäisvärinen ja elämää nähneen näköinen muutenkin. Moottoritilasta purettiin osia maalausta varten, mutta ei kuitenkaan nostettu pois itse moottoria. Moottori ja kaasuttimet pestiin, kuten myös koko joukko apulaitteita.

Maalauksen jälkeen moottoritilaan voikin ruveta asentamaan kalustusta. Vuotava mekaaninen bensapumppu korvattiin sähkötoimisella ja Malpassin legendaarisella Filter King -paineensäätimellä.

Nokkahihnan vaihdon yhteydessä paljastui että lohkon päältä on poistettu materiaalia, koska remmi jäi liian pitkäksi. Ongelma korjaantui hiomalla kiristimen runkoa hieman. Jäähdytysjärjestelmä pestiin, koska se näytti sisältä ruosteiselta. Pesuaineena toimi viemärinaukaisuaine eli kaliumhydroksidi. Lipeälläkään ei niin hyvin lähde.

Nokkien ajoitus näyttää olevan hieman myöhäisellä lohkon madaltamisen takia. Vaikutus jää sitten koeajaessa arveltavaksi...

Sähköjohtoja uusittiin jonkin verran ja pahoin ruostuneet ajovalojen kiinnitykset korjailtiin.

Viimeistely ja kokoaminen

Niputtaminen sujui oikeastaan aika nopeasti kun mitään erikoisosia ei tarvinnut valmistaa. Harmi vain että digikamera päätti hajota tässä vaiheessa joten kuvasaldo jäi pieneksi...

Koteloihin ruiskutettiin litratolkulla ruskeaa kotelonsuoja-ainetta, jota näkyy myös joissain kuvissa, ja kori öljyttiin alaosistaan kauttaaltaan. Jarrujen ilmaamisen ja sähkölaitteiden tarkistamisen jälkeen auto alkoikin olla katsastuskunnossa. Tyhjäkäynti vaikutti kuitenkin huonolta joten päästömittaus käytiin tekemässä korjaamolla, varmuuden vuoksi. Suurempaa säätötarvella ei kuitenkaan ollut.

Auto katsastettiin takaisin tieliikenteeseen 11.1.2005.