Kuva 1. Moottorin ulkoasu. Kuten muutkin uuden malliset moottorit, tämäkin on kallistettu eteenpäin 20 astetta.
Vaikka 8-venttiilinen kansi onkin hengittävyydeltään erinomainen, suurempaa moottoritehojen kasvattamista varten suunniteltiin 16-venttiilinen kansi, jota käytettiin pääasiassa Lancian urheilullisemmissa malleissa. Moottori esiintyy yleensä polttoaineen suihkutuksella ja suorasytytyksellä varustettuna, näissä kaikissa oli yleensä enemmän kuin 150hv tehoa. Turbomalleissa on lisäksi natriumtäytteiset pakoventtiilit. Suomessa nämä moottorit ja kannet ovat ikävä kyllä varsin harvinaisia, eikä osiakaan niihin saa kuin italialaisiin merkkeihin erikoistuneista liikkeistä. Italiasta suoraan tilaamalla tietysti kansia saa, kuten osiakin.
Kansi on muista moottoreista poiketen yksiosainen, ja nokka-akselit on laakeroitu kannen yläpintaan siten että toiset laakerin puoliskot ovat erillisissä laakerikuorissa. Tämä on aika yleinen tapa uudemmissa 16v moottoreissa, eikä nokkien maksiminosto ole rajoitettu kuten esimerkiksi 8-venttiilisessä mallissa.
Kansi sopii suoraan mihin tahansa - myös vanhemman mallisen - TC:n alakertaan. Alunperin 16v koneissa, kuten uudemmissa Lancian moottoreissa yleensäkin - on tasapainoakselit, jotka tasaavat moottorin käyntiä. Nämä akselit pyörivät moninkertaisella nopeudella kampiakseliin nähden, ja epäkeskeisyydellään kumoavat moottorin käyntivärinöitä. Suorituskykyyn niillä ei ole positiivista vaikutusta, joten kilpakäyttöön kyseisiä moottoreita rakennettaessa ne yleensä poistetaan.
Mikäli kantta aiotaan käyttää pystyyn asennetussa, vanhanmallisessa moottorissa, kannen öljyn paluukanavia on modifioitava jotta nokka-akselikoteloiden öljynpinta asettuu oikealle tasolle. Männissä täytyy tietysti olla oikeanlaiset syvennykset venttiileitä varten. 16v moottorissa on erilainen hammastus jakohihnassa, joten jakohihnapyörät täytyy vaihtaa samanlaiselle hihnalle sopiviksi.
Venttiilien paininkuppirakenne on samanlainen kuin 8-venttiilisessä moottorissa, ja itse asiassa paininkupit ja säätölevyt ovat samoja kuin kaikissa muissakin Fiatin OHC-koneissa. Merkittävä etu harrastajalle, jolla on varastoissaan Fiatin säätölevyjä.
Kantta ei virityskäyttöön - etenkään turbomoottoreissa - välttämättä tarvitse modifioida lainkaan. Ilman suurempia muutoksia, rallityylisillä nokilla ja 45mm tuplakaasuttimilla höystettynä tällä kannella varustetusta 2l autosta saa näppärästi sellaiset vajaa 200hv vetopyörätehoa. Puristussuhde saa olla ainakin 11:5, mikä ei ole lainkaan liikaa tälle nykyaikaiselle, harjakattopalotiloilla varustetulle kannelle. Viritysnokka-akselit löytyvät yleensä valmistajien luetteloista jopa Suomessa.
Jos jotain parannuksia haluaa tehdä, niin kanavien sisäkaarteen kaartosädettä voi kasvattaa. Tämä pienentää seoksen turbulenssia venttiililautasen takana. Kaikissa kansissa ei myöskään ole vakiona kolmikulmahiottuja istukoita. Koska kanavat ovat isot, kansi toimii parhaiten ruiskulla höystettynä. Kaasuttimia käytettäessä polttoaineen pisaroituminen heikentää suorituskykyä alakierroksilla.