Historiaa

Fiat TC -moottori (TC on lyhenne sanoista 'Tourismo Competizione') esiteltiin ensimmäisen kerran Fiat 124 Sport Spiderin voimanlähteenä Torinon autonäyttelyssä vuonna 1966. Sen on suunnitellut aiemmin Ferrarilla työskennellyt moottoriekspertti Aurelio Lampredi, ja se aiheutti heti jonkinlaisen sensaation automaailmassa, koska sen rakenne ja suorituskyky oli useita vuosia edellä verrattuna muiden autovalmistajien sarjatuotantoautoihinsa tarkoittamiin moottoreihin.

Nelisylinterisessä moottorissa on alumiinikansi, sekä kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia joita pyörittää hammastettu hihna. Nokka-akselit käyttävät venttiileitä suoraan niiden alla olevien paininkuppien välityksellä, ja venttiilin välykset asetellaan vaihdettavilla säätölevyillä. Tämänkaltainen rakenne on yhä yleisin nykyaikaisissa autonmoottoreissa, vaikka venttiilimäärä sylinteriä kohti onkin noussut kahdesta neljään. Lisäksi moottori oli varsin pitkäiskuinen (sylinterihalkaisija 80mm ja isku 71.5mm), mikä on myös yleistä nykymoottoreissa. Pieni sylinterihalkaisija lyhentää palorintaman kulkemaa matkaa ja näin seoksen palamisaikaa, ja pitkä isku parantaa vääntömomenttia.

Pääosin edellä mainitun rakenteensa ansiosta palotilat voitiin muotoilla puolipallomaisiksi sekä imu- ja pakokanavat oikeaoppisen muotoisiksi. Puolipallomaiset palotilat (hemi) olivat käytössä myöhemmin 60-luvulla joissain harvinaisissa sarjatuotantomoottoreissa, mutta pääosin tuon aikakauden kannet olivat muotoilultaan varsin karkeita ja alkeellisia.

Tästä johtuen ensimmäisen esitellyn TC:n taloudellisuus ja teho verrattuna iskutilavuuteen olivat omaa luokkaansa aikansa kilpailijoihin verrattuina. Ensimmäinen TC, iskutilavuudeltaan 1438cc moottori, luovutti 90 hevosvoimaa DIN-normin mukaan mitattuna (matalaa 8.9:1 puristussuhdetta käyttäen), mikä on melko hyvä saavutus vielä nykymittapuunkin mukaan. Myöhemmin moottorista esiteltiin vielä 1608cc sekä myöhemmin 1592cc, 1756cc ja 1995cc versiot, jotka olivat hyvin pienin muutoksin tuotannossa vielä 90-luvulle saakka.

Suurimmat muutokset moottoriin tehtiin 70-luvulla, kun 80mm sylinterihalkaisijan versiot (1438cc, 1592cc ja 1608cc) korvattiin 1585cc moottorilla. Näin kaikki TC:t käyttivät 84mm sylinterin halkaisijaa. Toinen muutos oli vuoden 1986 lähistössä, kun moottorin imu- ja pakokanavien paikkoja vaihdettiin, jotta se saataisiin sopimaan paremmin aikakauden poikittaismoottorisiin etuvetoautoihin. Samalla vaihtui öljypumpun rakenne erilaiseksi. 16-venttiilinen versio moottorista esiteltiin vuonna -89. Abarthilla oli kilpa-autoissa 16v versioita moottoreista jo aiemmin, esimerkiksi viimeisissä Fiat 131:ssä (gp. 4) ja Lancia 037:ssa.

Moottori oli kilpailukäytössä yksi historian menestyksekkäimmistä sarjatuotantomoottoreista. Esimerkkinä tästä mainittakoon lukuisat Fiatin ja myöhemmin Lancian saavuttamat MM-rallivoitot. Näillä varustettuja kilpa-autoja olivat muun muassa Fiat 124 Spider Abarth, Fiat 131 Abarth, Lancia 037 ja Lancia Delta Integrale. Näillä moottoreilla voitettiin yhteensä 9 valmistajien maailmanmestaruutta.

Sarjatuotantoautoissa TC:ä käytettiin eri moottorivaihtoehtoina monissa Fiatin ja Lancian malleissa.

Mikäli aikoo näitä moottoreita harrastaa ja käyttää viritystarkoituksiin, ja aineiston englanninkielisyys ei ole este, kannattaa hankkia erinomainen Guy Croftin kirjoittama kirja "Modifying And Tuning Fiat/Lancia Twin-Cam Engines" (ISBN: 0-947981-98-5). Itse moottorit ovat hinnaltaan varsin edullisia, kun ne hankkii esimerkiksi purkuautoista. Automallit jotka käyttivät moottoria, on lueteltu täällä. Tosin sen suuri menestys viime aikoina jokamiesluokan kilpa-autoilussa on vähentänyt markkinoilla olevien - pääasiassa 1585cc - moottorien määrää.