Johdantoa ja nykykunto

Noin 8 vuotta alkuperäisen projektikertomuksen luomisen jälkeen päätin jälleen nostaa tämän auton projektin muodossa parrasvaloihin. Auto on ollut vakituisena käyttöautona minulla suurimman osan tästä ajasta ja palvellut 80 km päivittäisten työmatkojen taittamisessa lähes moitteetta. Välillä auto on ollut vähemmällä käytöllä Turbo-Croman hoitaessa hommaa, mutta aina 131:n rattiin palatessa olen ihmetellyt, että miksi olen ajanut millään muulla autolla tässä välillä.

Maantiesuola kuitenkin tekee tehtävänsä ja vuosientakaisen koriremonttini yhteydessä pintakäsittelytyöt olisi voinut hoitaa paremminkin. Nyt auton täyttäessä 31 vuotta ja auton jo jonkin aikaa sitten ohitettua 500 tuhannen kilometrin rajapyykin on aika suorittaa ajoneuvolle perustavanlaatuisia huoltotoimenpiteitä.

Kuten allaolevista kuvista voi päätellä, korin kunto on päässyt rapistumaan vuosien varrella varsin pahasti. Auton ollessa ajossa viimeisen parin vuoden aikana autotallilla ei muista syistä paljon tullut vierailtua, joten ruostesuojauskin tuli laiminlyödyksi. Tämä lienee suurin syy korin pikaiseen happanemiseen.

Purku

Remontti aloitettiin purkamalla autosta ovet ja tekniikka pois ja myös sistustus lukuunottamatta kojelautaa. Autosta poistettiin myös polttoainetankki ja -putkistot sekä pahoin roikkunut kattoverhoilu.

Tämän jälkeen kori voitiin ripustaa helposti korigrilliin, jolloin sitä pystyy kääntelemään eli kaikenlaisen ruosterempan tekeminen auton pohjarakenteisiin muuttuu huomattavasti siedettävämmäksi ellei jopa mieluisaksi.

Korityöt

Peltiä saikin poistaa ihan reilulla kädellä kynnyksistä, lokasuojista ja pohjalevyn reuna-alueilta ja paikkaukset tehtiin enimmäkseen sähkösinkittyä peltiä käyttämällä - tämä on yhtä helppoa hitsattavaa kuin pinnoittamatonkin ollen myös helposti pintakäsiteltävissä. Käytettävät korjauspalat leikattiin mahdollisuuksien mukaan juuri oikean kokoisiksi, niin ettei pelti ole missään kohdin limittäin. Tällaisissa kohdissa ruoste pääsisi muutoin muhimaan helposti peltien välissä. Sopivia malleja voi helposti tehdä vanhojen kaljalaatikoiden pahvista tai vastaavasta.

Eräs hankalin paikka oli etulokasuojan takaosa ja kynnyksen etuosa, jossa lokasuojan sisällä olevista rei'istä pääsi suolatöhnä kulkeutumaan myös kotelorakenteiden sisään. Tänne päästäkseen oli pakko purkaa aika paljon päällekkäisiä pelti- ja kotelorakenteita. Lokasuojan sisään jäi silti vielä kuoppa, jonne hiekan ja kuran kertyminen on mahdollista, joten sopiva suoja on askarreltava.

Pintakäsittely aloitettiin siveltävällä sinkkimaalilla (Zinc 182 ja joissain kohdin myös 2-komponenttinen teollisuussinkkimaali) jota seurasi pintamaalina vanha tuttu Miranol. Vaikka jälkimmäinen kuivuu todella hitaasti, tämän yhdistelmän olen havainnut kestävän hyvin auton pohjassa ympärivuotisessakin käytössä. Aiemmat läksyni oppineina en käytä enää spray-maaleja minkäänlaisten maantiesuolalle alttiiksi joutuvien kohteiden pintakäsittelyssä. Ne eivät massalla suojattuinakaan estä peltiä ruostumiselta. Siinä tapauksessa ruoste löytyisi vain massan alta.

Kuljettajan puolen valmistuttua koppa käännettiin ympäri ja oli aika jatkaa apukuskin puolen fiksaamista. Kynnys oli täällä todella mätä mutta joissain pahoissa paikoissa pääsee ehkä tässä nyt hieman helpommalla...

Ruosteinen akkuteline sai lähteä moottoritilasta, akulle löytyy jatkossa muu paikka. Takavalot irrotettiin korin korjauksia varten. Allaolevissa kuvissa nähdään auton takapään paikkausta.

Sopivien korjauspalojen tekemiseen käytettiin pahvimalleja. Allaolevassa kuvassa pellit paikoillaan rei'issä mutta eivät ole vielä kiinni millään.

Kynnyskoteloita (tai mitä niistä oli jäljellä) auottiin ja ylimääräiset roskat poistettiin. Pölynimuriin liitetty kumiletkun pätkä on käytännöllinen myös hiekkapuhallettujen korien koteloiden tyhjäämisessä! Aika paljon sai materiaalia poistaa ennenkuin käyttökelpoista peltiä tuli vastaan. Toisessa kuvassa kotelon pintaa hapotettuna.

Uusi kynnyskotelorakenne sisäpuolisine jäykistepelteineen askarreltiin sinkitystä pellistä.

Alla olevassa kuvassa on kynnyskotelo valmiina maalaamista varten.

Etulokasuojan alta ja kynnyskotelon etuosasta löytyi myös hieman korjailtavaa, mikä ei sinällään ollut yllätys.

Runkoaisan korjausta.

Kori rupeaa hiljalleen olemaan pohjan osalta myös apukuskin puolelta maalauskunnossa, joten pääsee puuhastelemaan vihdoin muuta. Seuraavalla sivulla lisää asiasta.